Kas näin se tapahtuu. Kuin silmän räpäyksessä se hukuttaa sinut. Vain silmän räpäyksessä se kaikki on poissa.
Kaipa se kaikilla tulee vastaan. Aita jonka ylitse ei vain millään pysty nousemaan, aita jonka kaikki matalimmat kohdat ovat korotetut. Ei tänne aurinko paistakkaan, ehei, minä kylven monitorini valossa ja koitan kuitenkin tehdä jotain positiivista muiden vuoksi, jos en monen, niin ainakin sen yhden.
Ei kyse ole siitä ettenkö olisi tyytyväinen, tai että valittaisin, mutta tämä blogi on se jolle minä puran asioitani. Ei sitä koskaan tiedä vaikka joku joskus ymmärtäisikin jotain.
Se on valinta. Niin ne sanoo. On valinta että viettää perjantai illan yksin kotona editoimassa videota ja puhumassa bloggeriin? Sekö todella on valintani? Olisinhan minä voinut kavereita ahdistella, olisinhan minä voinut ihmisiä syyllistää, olisinhan minä voinut VALITA.
Kas näin se maailma hylkää.
Ps. olen jo pilannut hänen tangonsa (Y) tästä on hyvä lähteä itsesäälin jyrkkään mäkeen. Pulkka vaan alle ja se on menoa. Olen kuitenkin vielä liaan kipeä pulkkailemaan, saa nähdä jos vaikka ensi tanssien jälkeen hän ja minä vihaamme minua vielä enemmän.
