Puetaan päälle, vedetään kengät jalkaan, aurinkolasit silmien peitoksi ja laukku olalle.
Minne ikinä menetkin, joudut näyttämään todistuksesi josta vain yhdellä vilkaisulla näkee kuka sinä olet. He määrittelevät sinut moraalisena toimijana, ekologisena muuttujana, ihmisenä, olentona. He tietävät sinusta kaiken mitä sinusta vain voi tietää, sinun ei tarvitse itse edes saapua paikalle. He tietävät missä olet hyvä, missä huono. He arvioivat sinua ja komentavat sinua.
Yksi numero liian pieni ja kenkä ei mahdu jalkaan, sitä stragediaako he käyttävät? Eivät ota sinua koska olet yhdessä asiassa hieman huonmpi?
Pihalla sulaudut massaan eikä kukaan tunnista sinua, naamasi on kuin sulaa vahaa ja identiteetistä et ole koskaan kuullutkaan. Koulut käydään ja valmistutaan, oi kuinka uniikkia! Menet ensimmäiseen paikkaan johon sinut vain huolitaan. Työskentelet siellä elämäsi loppuun asti huonolla palkalla, vihaat työantajaasi etkä edes pidä työstäsi.
Missä ovat unelmat? Mihin ne oikein hävisivät? Miksi niiden valmistus lopetettiin?
