Elämä on hyvä kirja lukekaa vaikka. Ei sitä kannata kesken jättää vaikka joskus se käykin tylsäksi, surulliseksi, dramaattiseksi tai liian iloiseksi. Niinkuin jokaisessa kirjassa, on Elämässäkin juonenkäänteitä.
Minun kirjani on luvussa Aurinko. On kesä ja kylmät synkät ajat ovat ohi. Aurinkoni lämmittää minua, mutta joskus se on liian kaukana. Jospa se tulisi lähemmäs, jospa se lämmittäisi enemmän. Joskus se on niin lähellä että on lämmin sisältä päin.
Rakastan tätä aurinkoa! Se on hellä ja lempeä, kuvan kaunis ja häikäisee niin, että joskus on pakko käyttää aurinkolaseja. Rakastan kuinka aurinko piristää hempeillä säteillään minua aina kun olen allapäin. Aurinko nostaa itsetuntoani ja saa minusta parhaat puoleni esiin.
Jonkin aikaa Elämän kirjoittaja teki huonon ratkaisun. En kestänyt kun se piilotti Auringon ja antoi Kuun ja Tähdet tilalle. En välitä pimeästä, en välitä Kuusta, en Tähdistä, ne heijastelevat Auringon valoa, koittavat matkia sitä. Mutta ne eivät ole sitä mitä haluan. Haluan Auringon.
