Sitä aina ajttelee "huomenna herään täydelliseen aamuun". Aamun, jossa aurinko paistaa, joku herää virestäsi ja linnut laulavat, olo on mitä mainioin ja appelsiinimehu maistuu raikkaalta ja kirpeältä, juuri sopivalta siihen aamun. Sitten heräätkin ainoastaan kitara vierelläsi, jalkasi ovat kipeät ja appelsiinimehu loppu. Jäät makoilemaan sängylle, linnut ovat kuolleet. Aurinko ei tänään noussutkaan ja kitara kuulostaa kuolevalta varikselta. Koitat kävellä, mutta jalkasi eivät kanna ja kaadut maahan, jäät siihen pölyyntymään. Kukaan ei ole kotona.
Makoilin siinä jokusen tovin. Pöly alkoi kerääntymään, kalenterin sivut putoilivat eteeni ja vuoden 2043 kohdalla päätin nousta seisomaan. Kitaran kielet olivat kadonneet, kattoikkunan lasi oli hävinnyt ja heitin kitaran ikkunasta. Ei kolahdusta. Kitara jäi leijumaan mustan sakeaan ilmaan. En ymmärtänyt ihmetellä vaan kävelin alas. Jalkoihin ei sattunut enää kovin paljoa. Kukaan ei vieläkään ollut kotona.
Hetken pyörimisen jälkeen avasin keittiön ruokakomeron. Ruokakomeron sisälle aukesi äärettömältä tuntuva tila joka oli täynnä kaappeja. Metallisia, harmaita kaappeja. Avaan yhden kaapeista, se on täynnä kuolintodistuksia. Laitan kaapin kiinni ja se lähtee leijumaan ylöspäin ohittaessani sen rauhallisesti siirtyen seuraavalle kaapille. Lisää todistuksia.
Kaapit alkavat yksitellen lipumaan kohti taivasta. Lähden tilasta. Ulko-ovi on poissaan, sieltä se kaikki pöly varmaan tuli. Kävelen pihalle, kengistä minulla ei ole tietoakaan. Nappaan kitaran ilmasta ja taittelen siihen uudet kielet ruohon korsista. Kiinnitän kitaran selkääni ja jatkan kävelyä. Maa alkaa kadota jalkojeni alta ja tavoitan kaappeja jotka hetki sitten nousivat ilmaan kuin ilmapallot. Yllätyksekseni kaikki kaapit ovat auki ja ne ovat tyhjiä. Suuri ihmisjoukko seisoo siellä mistä nousin ilmaan. Kukaan ei huomaa, ketään ei kiinnosta. Livun yhä kauemmas mustaan ja ainoana seuranani on kitara ja tyhjät laatikot.
Kello lyö 12, havahdun ja ymmärrän jonkun laittaneen minulle viestin. Istun tietokoneen ääressä. Joskus unohdun ajatuksiini. Kitara kuulostaa vieläkin kuolleelta. Taustalla soi musiikki.
Otan hörpyn appelsiini mehua. Menen ulos, nyt on kesä.
