Absurdiltahan se tuntuu. Kukapa pystyisi kuvitella vanhentuvansa. Vanhentuvansa, ei yksin, vaan monen nivelvamman, lihaskrampin, lihastulehduksen ja muiden kehon kapinointikeinojen kanssa.
Tänä aamuna havahduin ajattelemaan erään biisin lyriikoita "be kind to your knees, you'll miss them when they're gone", mietin että pitäisi alkaa huoltamaan taas kehoa kunnollisemmin kunnes ajatukseni katkaisi eteeni istuva mies. Hassua kuinka yksi ihminen saa pelkällä eteen istumisella toisen ihmisen pohtimaan niin syvään vanhentumista. Sinä hetkenä sen tajusin. En usko vanhentuvani. Koko ikänäni en ole koskaan ottanut vakavasti niitä puheita "kun minä olen vanha..", olen elänyt jonkinlaisessa usvassa, kuin unessa ja kasvanut ikuisessa nuoruudessa. 50 vuotta on toki pitkä aika, mutta pitääkö se sisällään tosiaan jokaisen näistä päivistä joina illalla kadun 6 euron "tuhlaamistani" ruokaan? Näitä päiviä joina vain istun kotona ja teen läksyjä?
Olenko tosiaan ollut niin tyhmä että olen luullut etten vanhene? En usko että tämän kirjoituksen jälkeen alan elämään yhtään sen "riehakkaammin" kuin aikaisemminkaan, mutta nyt uskon että on aika liftata kohti uutta elämää.
Olen aina elänyt mukavuudessa ja sen tavoittelussa, silti olen kieltänyt itseltäni välillä herkkuja, hyvän ruuan ja monen monituisia erilaisia nautintoa tuottavia asioita. Alkoholin hyväksyin elämääni vasta viime kesänä. Noin 2 vuotta kielsin sen mahdollisuuden itseltäni että koskisin alkoholiin. Ei se ollut terveyssyistä. Ei, se oli itseni suojelemista, tai niin ainakin luulin. Luulin että alkoholin alaisena menettäisin täydellisen hallinnan kehooni, en olisi oma itseni ja satuttaisin muita. 2 vuotta minä katselin vierestä ja salaa toivoin uskaltavani ottaa tuota myrkkyä elimistööni ja juhlia muiden kanssa. Myöhemmällä kokemuksella ymmärsin alkoholin kautta kuitenkin esimerkiksi lihasmuistin merkityksen, takaperinvoltti koetteli lihasmuistini rajoja. Pään ollessa sumussa lihakset toimivat alkukantaisen vaiston varassa ja hyvin harjoiteltu liike onnistui täydellisesti melkoisessa humalatilassa.
Alkoholi ei välttämättä ole se mitä tavoittelen elämässäni, mutta jatkan sen nauttimista kun siltä tuntuu niin pitkään kunnes sen keksin, kunnes keksin vastauksen kysymykseen "mitä minä haluan?". Pystynkö palauttamaan mieleeni palan unelmaa jonka pienenä poikana jonnekkin kadotin, pystynkö löytämään sen ennenkuin sen toteuttaminen on mahdotonta?
En minä aijo vanhentua, sehän olisi täysin absurdia!
