Ihme ja kumma sekä ilmeeni tumma, hymyksi taittuu kun hiukstyyli vaihtuu.
Odotan ystävää, on kello vuosien jo kohta 19:00 ei ketään kuulu, luulen kohta yksin jään.
Ootan vielä kera ihanan, tovin sekä kiharan,ehkä ystävävystyn sille riffin soitan, ilo riemuks vaihtuu jalkaa taittuu rytmis musiikin.
Ystävykset opinahjos nään paikoilleni katse ilme jää, hymy jatkuu riemu jatkuu, musiikki lakkaa meluks vaihtuu. Käytävät nuo julmat kovin kapeat ja ahtaat auditorion kulmat, juoksuks pistän lailla höyhenen se tuuli puhaltaa ehkä eteeni jo nään.
Pyörähdän ja ystävät ne haihtuu ilme vaihtuu nyt vain hymy jää. Yksin olen kanssa alteregon, Pekka kanssain tanssii oottaa kohta aamu koittaa ystävykset nähdä saan. Opinahjo oma älä jätä tulevaisuus olet ruma, kuka ystävykset voi pelastaa?
Unohdan ajan rakennan mieleeni majan sinne käperryn ystävykset mielessä kelaan aikaa takaisin. Ystävykset liikkuu opinahjo seurakseni jää, täällä majan päällä heikolla jäällä kohta Ruotsi minut hukuttaa, opettaja pukahtaa. Ystävä missä olet, ystävykset hyvät jo kadonneet ovat. Kera ihanan kauan jaksaa ootta kun jo ystävykset kadonneet lohtu toiseen vaihtuun jaksaako oottaa kera ihanan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti