Silmälasipäinen mies

Alkukappale:

Talvi on taas tulossa. Se on se aika vuodesta kun piiskaava tuuli naaman jäädyttämisen lisäksi paiskaa vielä sitä oloa epämielyttävämpiäkin lumihiutaleita jotka ihmisten ruuminlämmön takia sulattaa naamalle ja hautaa ihmisten ilmeettömät kasvot ikiroutaan. Se on se aika vuodesta, kun kukaan ei halua ulos, vaan kaikki haluavat olla sisällä lämpimässä ja koittaa luoda lämpöä sisälle, sitä lämpöä jota harva suomalainen edes omistaa. Se aika vuodesta kun kaikki pukeutuvat lämpimiin, rumiin vaatteisiin mukavuuden halussaan ja tekevät itsestänsä naurettavan näköisiä sillä tekosyyllä että on muka jotenkin kylmä, niin sisältä kuin ulkoakin.
  Kasvattakaa hyvä jumala se sielu joka teitä sisältä lämmittää. Olkaa ihmisten kanssa jotka kasvattavat sieluanne, nähkää kavereita, käyttäkää taskulamppuja jos on pimeätä. Talvi voi olla hauskaa, ei talvi ON hauskaa jos sen osaa elää oikein. Ei teidän ole pakko istua kotona ja miettiä surkeita elämiänne typerän näköisissä vaatteissa, vaan käykää kaupassa ostamassa tyylikäs villapaita ja menkää kavereiden kanssa ulos! Ottakaa lämmintä juomaa ja lämmitäkää toisianne sisältä ja ulkoa. On turha käyttää puolta vuotta yksin kotona kyyhöttämiseen!


Oikea aihe:
 Tapasin kerran miehen. Tai en oikeastaan tavannut, hän istui eteeni bussissa. Eikä se itseasiassa ollut kerran, vaan tämä mies matkustaa samassa bussissa joka aamu samaan aikaan kuin minä. En tiedä mihin hän on menossa, sillä jään aina häntä ennen pois. Jokatapauksessa sillä miehellä oli kulmikkaat silmälasit ja kaulahuivi. Lämpimikseen hän oli ostanut uuden mustan klassisen bisnesmies-tyylisen villatakin. Miehellä oli ruskeat hieman kiharalla olevat hiukset hiukset ja olallansa riippuva laukku.
 Vaikka mies hymyili ja vaikutti iloiselta, oli hänessä jotain outoa. Tämä mies ei oikeastaan ollut onnellinen. Iloinen hän oli, mutta ei onnellinen. Hänen silmistänsä oli kadonnut valo ja nuo tyhjät silmät heijastivat miehen syvintä epäonnellisuuden tunnetta.
 Mies oli ehkä nelikymppinen, eikä ollut koskaan nähnyt maailmaa helsinkiä pidemmältä. Hänellä ei ollut käsitystä maailmasta. Miehellä ei ollut perhettä eikä ystäviä. Mies piti nukkumisesta ja ainoana ystävänään hänellä olivat hänen unensa. Onnellisimpia unia olivat ne jossa hän kuoli.
 Iltaisin ennen nukkumaanmenoa miehen oli tapana ilmeettömänä istua keittiöpöytänsä ääressä ja täyttää kulmikkaat silmälasinsa kyynelillä. Itkiessään mies ei päästänyt ääntäkään, ja itkemisen jälkeen miehen oli tapana putsata lasinsa liinalla ja käydä nukkumaan. Se kuulemma takasi miehen "onnelliset" unet.
 Miehen maattua hetken sängyssä hän uinahti. Ei mennyt kauaa kun miehen kasvot loistivat aitoa hymyä, sitä hymyä jota kukaan ei ole nähnyt. Aitoa hymyä. Mies uneksi junan alle jäämisestä.
 Seuraavana aamuna herättyäni kävin suihkussa, söin, puin päälleni ja pesin hampaat. Muistan että aamu oli kylmä. Marraskuun puoliväliä, eikä luntakaan vielä ollut. Kostea tuuli riipi kasvoja pienen tihkusateen kera joka sai aamun tuntumaan vastenmieliseltä. En olisi halunnut mennä kouluun sinä aamuna. Myöhästyin bussistani joka oli tavallista enemmän etuajassa. Menin seuraavalla bussilla koululle ja lösähdin pulpettiin ostamani kahvin kanssa. Opettaja ei ihmetellyt myöhästymistäni, sillä noin neljäsosa luokasta oli vielä saapumatta.
 Tuntia oli mennyt noin viisi minuuttia saapumisestani kun ihmisiä alkoi valua luokkaan. Junat olivat kuulemma myöhässä. Syytä matkustajille ei oltu kerrottu, mutta mikään yllätys se ei ollut ettei VR.n junat kulkeneet. Päivä sujui vitutuksen ja väsymyksen kasaantuessa yhä suurempiin mittoihin. Kotiin päästyä sade sekä vitutus olivat onneksi jo loppuneet.loppupäivän opiskelin ja vietin aikaa rakkaan televisioni ääressä.
 Seuraavana aamuna bussiin kerettyäni ihmettelin kun tämä mies ei noussutkaan pysäkiltään kyytiin. "Oliskohan hän kipeänä?", ajattelin ensin, mutta häntä ei näkynyt bussissa muinakaan aamuina. Ehkäpä hän oli saanut töitä jostain muualta. Niin se varmaan meni, olihan ukko kuitenkin sen verta iloiselta näyttänyt, että jotakin elämää mullistavaa oli tapahtunut.
 Onnekas mies.