Kävelin pitkin loputonta rantaa, ikävä mun pitkälle kantaa. Sen vasta silloin ymmärtää, kun ei rakastaan nää, että rakkaus se on, se miksi kotiin palaan. Pian jo rakastani halaan.
Tänään oli se päivä, se päivä kun olen rakastanut jo puoli vuotta. Enkä edes saanut olla rakkaani kanssa sitä päivää, en jakaa edes sekuntia hänen kanssaan. En edes internetin välityksellä hei saanut sanoa. Harmillista. Olen hieman suruissani.
Muistaakohan toinen? En tiedä, toivon vain...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti