Vaikka elämä ei mulle jaksais hymyillä, mä takisin sille hymyilen, mun sydän jaksaa elämää rakastaa. Vaikka taivas ei mulle aina jaksa olla kiltti mä sille kiltti aina oon, talvellakin pukeudun mä aurinkovarjoon ja hymyilen vaan. Vaikka vuoden ajat mulle nauraa päin naamaa, mä niiden nauruun liityn ja itselleni nauran sekä sormella osoitan.
Vaikka aurinko joskus on ujo en mä ujo ole ollenkaan, mä sen esiin piilostaan haen leikkimään, kameran kanssa leikittelen sen säteitä ikuistan ja koristan niillä huonettain.
Mun sydän jaksaa sitä yhtä rakastaa, se mut onnelliseksi saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti