En ole suuri taiteilija tai kirjoittaja. Tarkoitukseni ei ole tähdätä tähtiin, ei maineeseen, ei kunniaan. Mutta kirjoitanpahan silti. Kirjoitan sillä muuten en muistojani elä uudelleen.
Vaikka ostin palan rihkamaa. Jonkun toisen sulan, jonkun toisen lasipurkissa, ei se tarkoita etteikö sillä olisi minulle arvoa. Häpeän itseäni jos sen hävitän, tuomitsen itseäni jos tuo esine katoaa, itken jos en sitä näe enää.
Toinen pala tätä rihkamaa on hyvin erityisellä ihmisellä. Hän omistaa palan sydämestäni ja sen minä olen tallettanut hänen lasipurkkiinsa ja toivon että hän kantaa sitä, jotta minä muistaisin kenelle minä kuulun.
Tänään sain olla taas onnellinen, hyvin onnellinen. Omana itsenäni tallustin pitkin Helsinkiä, ylpeänä siitä kenen kanssa siellä sain kulkea. Minä olen ylpeä.
Kas kummaa, neljä kuukautta menikin jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti